Olen monesti miettinyt, mikä muistisairaudessa seuloo ystävistä jyvät ja akanat. Itse kuvittelen, että se on epävarmuus siitä, miten sairastuneeseen ja hänen läheisiinsä pitäisi suhtautua. Miten puhutella uudessa tilanteessa olevia. Itsekin tunnistan tunteen monista aikaisemmista tilanteista.
Ilahduin suuresti kompastuessani netissä Akuutin asiaa käsittelevään ohjelmaan, näin kohtaat muistisairaan. Siitä löytyy yhdeksän kohtainen ohje kanssakäymiseen. Tärkein mielestäni on se, että suhtaudutaan sairastuneeseen samanlaisena ihmisenä kuin mitä hän on ollut tähänkin saakka, puhutaan hänelle, ei hänestä. Vaikka lähimuisti katoaa, tarinat harrastuksista yms. säilyvät ja ovat ehtymätön muisteluiden aihe. Taistokin kalasteli alkukesän kuhakaudella sangen ahkerasti.
Marjastus on aina ollut meille yhteinen harrastus. Tänä kesänä Taiston fyysisen kunnon ongelmat pakottivat meidät tässä työnjakoon. Minä olen tarponut soilla ja vattuvaaroilla ja Taisto on hoitanut marjojen putsauksen ja pakastamisen. Lajin rankkuudesta huolimatta olen nauttinut luonnossa liikkumisesta.
Sienikausikin on alkamassa. Mihinkähän saisin pakasteesta kaikki entiset, kun uusia on pakko päästä keräämään.
Kanttarellit nousevat |
Kivi kukkuu pitsikuvioin |
Tanssimme kunakin iltana aikana muutamia hitaita kappaleita voimiemme mukaan. Muun ajan nautimme taidokkaiden tanssijoiden katselemisesta. Myöntää täytyy, että joskus kävi vähän kateeksikin. Mielikuvitus riittää vielä haaveilemaan, että itsekin osaisi samalla tavalla. Realiteetit tosin kertovat, että vanha mikä vanha. Oma tanssimme jatkukoon kunnon sallimissa rajoissa. Sehän on lajina monipuolista kuntoutusta.